Viimeisiä päiviä viedään

Olipas tapahtumarikas viikko, ei ehtinyt edes koneelle! Tosin päivityksien tarpeen väheneminen saattoi johtua myös siitä, että opintojen puolesta varsinainen vastaanottaja siirtyi näihin samoihin maisemiin. :-) Mutta koska tilastojen mukaan tätä lukee joku muukin, niin pari päivitystä vielä.

Varsinainen tutkintopäivä tuli ja meni -ja hyvin menikin. Samalla kun näytti paikkoja ja kertoi mitä oli tullut tehtyä ja opiskeltua, niin tajusi itsekin saavuttaneensa jotain -ehkä erilaista. Tutkinnon osa "Paikallisesti valitun kasvin tuottaminen" osoittautui hyväksi valinnaksi ja ajoi juuri sen asian minkä pitikin. Nyt on pää auki ja mahdollisia työpaikkoja tarjolla, sekä pääsin ja pääsen myös jatkossa Andalucìan auringon alle talveksi. Kiitos vielä tätäkin kautta TTS:lle, jossa suhtauduttiin myönteisesti erikoiseen opintosuunnitelmaani ja varsinkin Taaville, joka jaksoi jumpata ennakkotapauksen läpi.
Oman kiitoksensa ansaitsee myös pieni sukuni täällä, joka hankki kontaktit ja auttoi kaikessa mahdollisessa. Ja välillä mahdottomassakin...

Tutkinto ohi ja nyt jo hymy herkässä

Viikkoon kuului myös "turistioppaan" hommia...;-) Samalla tuli katseltua itsekin tätä rakastamaansa seutua taas hieman eri silmin, kun mukana oli ensikertalainen. Itsehän suosin tätä Malagasta itään olevaa Axarquían aluetta, joka jää Välimeren ja Almijaran vuoriston väliin. Almijara on ystävä, joka pitää tummat pilvet pois rannikolta -ja vieläpä komea sellainen!

Balcon de Europa, Nerja

Almijara piti pintansa, tälläkin kertaa

Alueen ehdottomasti kuuluisimmat paikat ovat Nerja (rannikolla) ja Frigiliana (vuorilla), mutta täältä löytyy kyllä muitakin kauniita paikkoja. Omasta mielestäni parhaita ovat ne, joita turistit eivät ole vielä vallanneet. Kuten jo taisin aikaisemmin mainita, oma viikonlopun ohjelma muodostui usein lauantain churroista ja Caletan markkinoista sekä sunnuntain Nerjan kirpputorista höystettynä ajolla ennen käymättömään pikkukylään. Kartalla on jo monta merkintää, mutta vielä jää tulevillekin vuosille...
Muutama kuva varsinaisen kinttupolun päässä olevasta pienen pienestä kylästä nimeltä Acebuchal, joka jää Frigilianan ja Torroxen väliin. Kun periltä löytyi vielä hyvä ravintola, josta sai "croquetas casero"niin matka oli ehdottomasti vaivan arvoinen.

Vaikka nämä andalucíalaiset ovat kovia tekemään töitä (ne kenellä niitä on), niin myös elämästä nautitaan (vaikka ei se täällä(kään) ole aina niin helppoa). Sukua ja ystäviä tavataan, yhdessä syödään ja juodaan, ulkona tai kotona. Ja aina kun vain mahdollista -juhlitaan! Viikonlopun karnevaalit olivat itsellenikin ekakerta...kulkue oli pitkä ja paljon oli nähty vaivaa jopa Nerjassa, saati sitten Malagassa, jonne täytynee suunnata ensi vuonna. Ja nämä juhlathan kestävät päivästä jopa viikkoon (!) paikkakunnasta riippuen.

Tähän viikkoon mahtuu myös montaa eri keliä. Välillä on tuullut niin, että takista sai pitää kiinni. Toisinaan Almijara joutuu luovuttamaan ja sade pääsee läpi (kuten nyt, kaatosade höystettynä ukkosella) , mutta pääsääntöisestihän täällä on saanut nauttia sinisestä taivaasta.
Kaiken kaikkiaan kelit ovat olleet odottamaani paremmat, joten tieto Suomen pakkasista hieman hirvittää. Pieniä sopeutumisvaikeuksia voi olla odotettavissa, kun lento ke-to yönä laskeutuu Helsinki-Vantaalle...


Anne